Historia

Säännöllinen junaliikenne maamme ensimmäisellä rataosalla Helsingin ja Hämeenlinnan välillä alkoi maaliskuussa 1862. Pääkaupunkiseudun satamat tarjosivat houkuttelevia vientimahdollisuuksia Hämeen talouselämälle. Tämä sai porvoolaiset huolestumaan kaupunkinsa ja sen siihen asti vilkkaana jatkuneen kaupankäynnin tulevaisuudesta. Jo vuonna 1863 viisikymmentä huomattavinta porvoolaista – heidän joukossaan kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg – allekirjoitti valtiopäiville osoitetun kirjelmän valtionavun saamiseksi Porvoon – Keravan rautatiehankkeelle.

Radan suunnittelijoilla toisena linjausvaihtoehtona oli Järvenpää. Keravasta tuli lopulta kuitenkin radan läntinen päätepiste ja liittymäkohta valtion rautatielinjaan. Rataan liittyneet tutkimustyöt valmistuivat pääosin syyskuussa 1863. Radan pituudeksi laskettiin 31 virstaa eli 33,1 km.

Porvoon rautatiehanke ei suunnitelman valmistumisesta eikä huomattavien porvoolaisten suosituksista ja rahoituslupauksista huolimatta aluksi edistynyt. Valtiovaltakaan ei suhtautunut siihen myötämielisesti ennen kuin vasta vuoden 1868 jälkipuoliskolla porvoolaisten tarttuessa aikaisempaa voimallisemmin rata-asiaansa. Liikkeellelähtöä edisti ajanjaksoon liittyvät nälkävuodet, jotka olivat alentaneet romahdusmaisesti työpaikkojen ja rakennustarvikkeiden hintoja.

Porvoon – Keravan Rautatieosakeyhtiö pääsi rakennustöihin tosimielessä vasta toukokuussa 1872. Senaatti oli vahvistanut 13.2.1872 rautatieosakeyhtiön säännöt. Rautatie oli syntyessään Suomen toinen yksityinen rautatie.

Vuoden 1872 lopulla rakennustyöt keskeytyivät urakoitsijan, pietarilaisen Ilja Jakovlevitsh Frumkinin sanoutuessa irti tehtävistään. Belgiassa valmistetut kiskot osoittautuivat kelvottomiksi ja vaihdettiin englantilaisiin. Ratayhtiön tilaamat kaksi veturia tulivat Englannista neljä kuukautta myöhästyneinä.

Rahoitusongelmista huolimatta työtä jatkettiin suomalaisvoimin. Viimeinen kiskonaula hakattiin 28.6.1874 Ali-Vekkosken sillan vaiheilla. Ensimmäinen tavarajuna lähetettiin Porvoosta 16.7.1874 klo 18.20 ja rata avattiin virallisesti liikenteelle 18.11.1874.

Varsinainen matkustajaliikenne alkoi 23.8.1875. Liikenne Porvoon – Keravan välillä ei muodostunut kannattavaksi ja rataa tarjottiin jo 1876 valtion ostettavaksi, mutta siinä ei onnistuttu.

Vuonna 1878 ratayhtiö hakeutui konkurssiin ja liikenne keskeytyi 23.6.1878. Pakkohuutokaupassa 10.5.1887 radan huusi insinööri C. G. Standertskjölt 400 000 markalla. Porvoon Rautatieosakeyhtiön nimissä toiminta jatkui vuoden 1917 levottomiin aikoihin saakka. Palkkaerimielisyydet johtivat 22.6.1917 lakkoihin ja liikenne pysähtyi täysin.

Porvoo – Kerava radan merkitys pääkaupungin elintarvikehuollolle johti neuvotteluihin, jotka johtivat radan myyntiin valtiolle 2.10.1917.

Porvoon moottoritien valmistuttua matkustajaliikenne lopetettiin vuoden 1981 toukokuussa. Säännöllinen tavaraliikenne Porvooseen loppui marraskuussa 1990.

Lue Porvoon museon artikkeli: viimeinen junavuoro Keravalle →

Lue Keski-Uusimaan artikkeli: Lättähattu vei Porvooseen →

Radan varrella on ollut seisakkeita ja asemia, joilla museojunat eivät nykyisin pysähdy:

• Kinnaari — purettu seisake, VR:n käytössä vuosina 1931–1976.
• Pyymaa — seisake sijaitsi tasoristeyksen kohdalla, Ali-Vekkosken seisakkeelta 400 metriä Anttilaan päin.
• Anttila — rautatieasema, VR:n käytössä 1876–1981. Nykyisin yksityisomistuksessa eikä museoliikenteen käytössä.